Tänä iltana heräsin hirveään ahdistukseen syömisieni kanssa. Olen tunteja selaillut aiheeseen liittyviä sivustoja ja blogeja ja ajattelin kokeilla itsekin näin anonyymisti purkaa tuntojani, kun monet ovat ilmeisesti saaneet jonkunlaista apua siitä.

Olen 23-vuotias nainen ja suhteeni ruokaan on epänormaali. Olen periaatteessa tiennyt sen koko ajan, mutta nyt todellisuus iski vasten kasvoja ja lujaa. Olin vaikeasti ylipainoinen yläasteella mutta lukioon mennessäni olin laihduttanut itseni lähes normaalipainon rajalle. Olen laihtunut siitäkin reippaasti ja olen normaalipainon alarajalla. En tiedä mitä tapahtui, mutta olen alkanut ahmia hirveät määrät ruokaa. Aamuisin ei ole nälkä, koulussa syön melko normaalisti mutta iltaisin ahmimiskohtaukset iskevät. En voi ostaa ruokaa kotiin kuin yhdelle päivälle tai syön ne kaikki kerralla.

Eilen illalla valmistin itselleni 2 henkilön aterian pasta bolognesea. Söin koko annoksen. Sitten valmistin toisen samanlaisen pussin. Söin sen. Kaapissa ei ollut enää ruokaa, joten sekoitin vettä ja vehnäjauhoja. Söin sen. Saatan käydä hampurilaisella ja marssia sen jälkeen suoraan pizzalle, ehkä vielä kahville. 

Mua ahdistaa. Häpeän itseäni. Ajattelen ruokaa koko ajan enkä malta odottaa, että olen yksin ja pääsen syömään. Ajattelen, että kuntoilen tai oksennan ruoat pois, mutta en koskaan tee sitä. Kyllä mä tiedän miten mun pitäisi syödä. Aamulla aamupala ja sen jälkeen jotain tasaisin väliajoin. Joku sanoi minulle "Lopeta tuo, ja syö oikein. Ei se paljoa vaadi". Tuntuu, että vaatii. Olen saamaton ja liian syvällä tässä. 

Joku pieni järkevä otus mussa vielä on, ja aion maanantaina suunnata ensimmäisenä opiskelijaterveydenhuoltoon. 

Rakkautta,
Viivi